Liikkuen läpi vaikeiden aikojen

© Gabriele Diwald CC-BY

Viime syksy toi mukanaan vaikeita asioita elämääni. Yllättäen sain kuulla rakkaan läheisen sairastuneen masennukseen ja muista perheeni elämänkriiseistä. Olen huomannut, että omat voimanikin ovat sen myötä rajalliset ja kärsivällisyyteni ei ole huipussaan. Se ei onneksi ole kokonaan kateissa, mutta pinna on huomattavasti lyhyempi kuin yleensä. Huoli läheisestä ilmenee kehossani jännitystilana. Leuat ovat jännittyneet. Lantio on ihan jumissa. Välillä koko keho huutaa hoosiannaa. Öisin näen levottomia unia. Tilanne on edelleen päällä.

Liike on lääkkeeni

Tammikuun viikonloput olen käyttänyt itseni hoitamiseen. En halua, että itse menen täysin lukkoon kun nämä huolet ovat tulleet muutenkin vauhdikkaaseen arkeeni. Liike on lääkkeeni. Olen tanssinut kotona Nia-kouluttaja Ann Christiansenin uutta ohjelmaa Ride. Olen käynyt Nia-ohjaajakollegani Hannan Yin ja Nia -kurssilla. Olen käynyt ulkona lähimetsässä kävelyllä. Olen pehmeästi liikuttanut kehoani bussia odotellessa. Olen liikkunut ihan vain itseäni varten.

Liike auttaa. Liike on avannut jumeja, sekä niitä fyysisiä että mielen jumeja. Huomaan, että tunteet pääsevät kehosta ulos. Kyyneleet ovat tulleet useammankin kerran liikkumisen jälkeen. Huoli ja suru kuin satavat ulos kehostani. Liikuttuminen on voinut tulla ihan yllättäenkin esimerkiksi sunnuntaikävelyllä. Erityisen kiitollinen olen Niasta. Kokonaisvaltainen liikuntamuoto ottaa huomioon tunteeni ja vaikuttaa niihin. Voin liikkua kotona musiikin tahtiin sen enempää pohtimatta omia huoliani tietäen että kuitenkin käsittelen asioita ja tunteitani.

Löysin Nian kun olin masentunut

Vuonna 2006 sairastuin itse masennukseen. Sen vuoden aikana, osana parantumisprosessiani, menin ensimmäiselle Nia-tunnilleni. Kuvaus lajista, jossa keskeistä on oman kehon hyväksyminen, sen ehdoilla liikkuminen ja ilo ja itseilmaisu, kiehtoi minua. Olen varma, että Nia oli merkittävä osa omaa paranemistani. Niaan sain tulla sellaisena kuin olin: väsyneenä, energisenä, kiukkuisena, apaattisena, ihan minkälaisena vaan. Tunnilta sain tasapainoa olooni ja elämääni. Se oli paikka päästää kiukku ja muut negatiiviset tunteet ulos ja toisaalta paikka, jossa sain nauttia leikkimisestä ja ihan vaan tanssimisen tuomasta ilosta..

Jo silloin tajusin, että haluan syventyä tähän lajiin. Olin vihdoin löytänyt liikuntamuodon, joka tarjosi niitä asioita mitä olin kaivannut: tekemistä omilla ehdoillani. Nia tarjoaa minulle tätä edelleen ja vielä on paljon paljon uutta opittavaakin!

Olen oppinut itsestäni paljon ja haluan jakaa oivalluksiani

Nyt kun Nia-taivalta on jo useampi vuosi ja pari eri koulutusviikkokin takana, osaan auttaa itse itseäni paremmin. Tunnen kehoni, tunnen tunteeni ja mieleni. Osaan tarjota niille sitä mitä ne tarvitsevat. Välillä se on lepoa, välillä intensiivisempää liikettä. Välillä se on ihmisten kanssa oloa tai yksin oloa. Nia-ohjaajana koen, että tehtäväni on tarjota näitä löytämiäni työkaluja ja jakaa oivalluksia muillekin.

Jos kaipaat tällä hetkellä lohtua, suosittelen esimerkiksi kuuntelemaan Ride-rutiinin nimikkokappaleen!