Hengitän – olen siis elossa
/
Maaliskuu on ollut hengittämisen kuukausi minulle <3
Hengittämisessä on voimaa. Se tasapainottaa minua ja auttaa minua löytämään kosketuksen itseeni sekä siihen alustaan, jolla seison. Hengittäminen maadoittaa. Hengitys on yksi niitä asioita mitä meidän ei tarvitse ajatella ollenkaan, keho hoitaa sen meidän puolesta. Se on yhdessä sydämenlyöntien kanssa merkki siitä että olemme elossa.
Hengitys auttaa vapauttamaan stressiä
Hengitys ja stressi ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa. Niin kertoo myös Jutta Aalto kirjassa Kokemuksellisen anatomian opas. Stressi (tai ahdistus) vaikuttavat sekä mielen että kehon hyvinvointiin. Pallea on keskeisin lihas hengittämisessä ja se on ensimmäisiä lihaksia, joka reagoi tunteisiin.
Itse olen huomannut, että hengityksestäni tulee pinnallisempaa stressaavassa tilanteessa. Kun saan itseni tästä kiinni ja tietoisesti syvennän hengitystä tunnen miten koko kehoni ja mieleni rauhoittuu ja rentoutuu. Se on myös hyvä keino rauhoittaa itseäni työpaikalla.
Hengittäminen työvälineenä on myös voimakasta. Joskus kun olen ollut oikein stressaantunut tai ahdistunut ja pallea on ollut kunnolla jännittynyt ja olen siitä lähtenyt syventämään hengitystä niin minua on alkanut itkettämään. Sekin on hyvä asia. Tiedän, että paha olo, stressi tai ahdistus poistuvat kehostani kyyneleiden kautta.
Yksi helppo tapa syventää hengitystä on keskittyä uloshengitykseen. Puhalla keuhkot hitaasti tyhjäksi ja odota, että ne täyttyvät uudestaan ilmalla itsestään. Sitten puhallat ne taas tyhjäksi. Huomaat miten ilma täyttyy sisäänhengityksellä vatsanpohjaan saakka. Myös rintakehän liikuttaminen voi auttaa syventämään palleahengitystä.
Nia ja hengittäminen
Nia-tunnilla meillä ei ole mitään oikeaa tai väärää tapaa hengittää, mutta hengittämisen aistiminen voi tuoda paljon tunnille ja koko harjoitukseen. Maalikuussa olen pitänyt pari Nia-tuntia, joiden fokus on nimenomaan ollut hengittäminen ja rentouden lisääminen sen avulla.
“Tuntuu siltä, että rintakehän alueella on enemmän tilaa”
On jännää huomata miten me esimerkiksi usein pidätämme hengitystä kun opettelemme itsellemme uusia askelyhdistelmiä jossain tietyissä biiseissä. Nia kostuu yksinkertaisista askelsarjoista, mutta harjoitukseen on myös ripoteltu liikeyhdistelmiä, jotka haastavat meidän tapaa liikkua ja joiden avulla kehomme oppii uuttaa ja mieli pysyy virkeänä. Huomaan tämän taipumuksen pidättää hengitystä sekä tanssijoissa opettamillani tunneilla että itsessäni. Ja kuitenkin aina kun itse keskityn hengitykseen samalla kun opettelen uutta opin sen helpommin (ja joskus nopeammin, vaikka se ei mikään tavoite sinänsä olekaan :) )
Tuntien jälkeen tanssijat ovat jakaneet minulle kokemuksia kuten ”tuntuu siltä, että rintakehän alueella on enemmän tilaa” tai ”minusta tuntuu, että selkärankani on pidentynyt”. Nämä ovat arvokkaita asioita. Nian tarkoitus on tehdä meille kokonaisvaltaisesti hyvää: keholle, mielelle, tunteille ja sielulle.
Kuun alkupuolella olimme Nia Finland -tiimin kanssa ensimmäistä kertaa Helsingin joogafestivaaleilla. Ohjasimme Jennika Laarin ja Eija Raitalan kanssa yhteisen Nia-tunnin. Oli siistiä aistia fyysisesti ja kuulla miten joogafestarilaiset käyttivät hengitystä aktiivisesti. He eivät ujostelleet yhtään. Minusta tuntui siltä kun meidän noin 40 hengen porukka olisi hengittänyt yhtenä ryhmänä. Se oli voimakas ja tosi siisti kokemus.
P.S. Suosittelen muuten tuota yllä mainittua Jutta Aallon Kokemuksellisen anatomian opasta lämpimästi! Ostin sen ohjaajakollegan Minnan suosituksesta joogafestareilta enkä ole kyllä yhtään katunut. Sieltä voi lukea myös enemmän hengityksestä.