Se kosketti kehoa, mieltä, tunteita ja sielua – #siksinia

Tämä pieni runo syntyi tänään, eilisen Nia-maratonin inspiroimana.

Tämä pieni runo syntyi tänään, eilisen Nia-maratonin inspiroimana.

Ihanat kollegat ja ystävät tarjoilivat minulle (ja muillekin) eilen täyden päivän kattauksen Nia-hyvää. Helsingin Nia-maratonissa sain liikkua perinteisellä Nia-tunnilla, huoltaa itseäni ja kehoani Nia 5 stages -harjoituksella, hakea sykepiikkejä ja leikkiä Nia Move I.T. -tunnilla ja vielä iloita toisella Nia Classic -tunnilla.

Päivä toi minut vahvasti omaan kehooni. Monipuolinen liikkuminen, useat ja erilaiset liikkumisen syklit (eri tunnit ja syklit tuntien sisällä) antoivat minulle mahdollisuuden syventyä kokemukseen. Ne antoivat aikaa kuunnella mitä se keho oikeasti minulle kertookaan. Ehdin pysähtyä yksittäisen kehon osien äärelle, huomioida niiden tarpeita, iloita ja tehdä suurta liikettä, laittaa elinvoimaa liikkeelle. Sain löytää yhteyden erilaisiin omiin tunteisiini ja hullutella. Minun ei tarvinnut valita suuren tai pienen välillä vaan ehdin ihan kaikkea sitä mitä minä kaipasin.

Tänään tunnen edelleen vaikutuksen. Se tuntuu tarpeena liikutella lantiota, selkärankaa. Se tuntuu tarpeena myös pysähtyä. Se tuntuu tarpeena vapauttaa kyyneleet – antaa itkun tulla. Se tuntuu tarpeena kirjoittaa.

Eilen sain kokonaisvaltaisen Nia-kokemuksen. Se kosketti kehoa, mieltä, tunteita ja sielua. Juuri nyt tämä on mun #siksinia.

Miksi sinä valitset tulla Nia-tunnille?

P.S. Jos ja kun Minna, Eija ja Hanna järkkäävät Nia-maratonin seuraavan kerran suosittelen lämpimästi osallistumista koko päiväksi <3