Mun 2018 on ollut täynnä aallokkoa. Viimeksi elämä on heitellyt minua näin paljon varmaan kymmenisen vuotta sitten. Kaiken aaltoilun keskellä minulla on kuitenkin ollut hyvä ystävä – Nia – joka on antanut minulle työkaluja, paikkoja iloita, mahdollisuuksia löytää lohtua, ja tilaa jättää vihani tanssilattialle. Nia-tunnit, -koulutukset ja omat opetukset ovat kaikki olleet minulle tapa pitää sekä fyysisestä että tänä vuonna etenkin henkisestä hyvinvoinnistani huolta.

Kuten hyvä ystävä, myös Nia on tänä vuonna tarjonnut ihan uusia mahtavia kokemuksia, hienoja tapahtumia kuten Joogafestarit, Nia 52 moves -koulutus Sveitsissä ja Debbie Rosaksen vierailu ja Moving to Heal -koulutus Suomessa. Samalla Nia on kulkenut mukana ihan arjessa: pieninä hetkinä työpaikalla, musiikkina kuulokkeissa, ihanina viikkotunteina ohjaajana ja ohjaajakollegoiden tunneille ja tapahtumiin osallistuessa. Olen kiitollinen näistä kaikista, suurista ja pienistä hetkistä.

Näin vuoden viimeisenä päivänä haluan keskittyä iloon ja niihin mahtaviin hetkiin, mitä minulla ja meillä yhdessä on ollut. Tässä näitä hetkiä muutamin kuvin: